Oli kuitenkin tullut aika, jolloin ei enää riittänyt yksin kukkien keskellä eläminen. Haltia halusi tutustua merellisen alueen kaikenkarvaisiin haltioihin. Olihan hän kuullut Näkistä ja kerran nähnyt itsensä Ahdin. Sitten eräänä iltana yksi koskelo kuivatteli itseään rantakivellä ja sepä kertoi haltialle rannan upeasta neidosta, itse Aallottaresta,joka hyväksyy uudet ystävät vain, jos ne saavat aikaiseksi rannalle puhtaan veden kukkaa, merisätkintä. |
ETUSIVU | >>> |