PIKKUKELLOJEN LUMOSSA

Kun kesä pitemmälle ehtii, ukko muistaa entisen. Joku päivä mieli kyynelehtii ja kohtaa kaipauksen. Mutta pahimmassa hädässä saari ottaa aina omansa. Se avaa pienet kellonsa ja huumaa kuulijansa. Ei soi saaressa viulut eikä sellot, vaan pienet vanamoiden kellot.