KÄKI JA MARJATTA

Marjatta, korea kuopus, Katselevi, kuuntelevi. Istui marjamättähälle, Vaipui vaaran rintehelle. Tuossa tuon sanoiksi virkki, Itse lausui, noin nimesi: "Kuku, kultainen käkönen, Hope´inen, hoilattele, Tinarinta,riukuttele, Saksan mansikka sanele, Käynkö viikon villapäänä, Kauan karjapaimenena Näillä aavoilla ahoilla, Leve´illä lehtomailla! Viitosenko, kuutosenko, Vainko kymmenen keseä Tahi ei täytehen tätänä?" Kalevala 50.runo