| Ilmatar,ilman impi ikävystyi yksinäiseen elämäänsä ja laskeutui meren aaltojen vietäväksi.Siinä veden tuuditeltavana tuo ilman impi ajeli tuulen viemänä tuskissaan tulevasta syntymisestä.Ilmatar oli näet tullut raskaaksi merituulesta. Meren yllä lenteli sotka,sorea lintu, etsien paikkaa, mihin pesänsä laittaisi, munansa munisi. Liiteli, kaarteli ja etsi tuskissaan mätästä,mihin olisi voinut munia. Silloin nosti Ilmatar polvensa merestä. Sotka huomasi sen ja luuli kiveksi, sopivaksi pesän teolle. Siihen lintu sitten muni seitsemän munaa ja alkoi hautoa niitä. Lintu hautoi aikansa kuutta kultaista ja yhtä rautaista munaansa. Kun sotka oli hautonut jo kolmatta päivää, tunsi Ilmatar polvensa kuumenevan. Veden emosen polvea poltti niin kovasti, että se luuli jalkansa palavan tuhkaksi. Kovassa polvipoltteessa Ilmatar heilautti jalkaansa meressä ja kaikki sotkan munat vierähtivät veteen. Munat eivät kuitenkaan hukkuneet veteen eikä pohjamutiin.Niiden haljettua alapuolista tuli maa ja yläpuolista taivas.Ruskuaisesta ja valkuaisesta syntyivät aurinko ja kuu ja munien kirjavat kohdat muuttuivat tähdiksi taivaalle.Kaikki, mikä munissa oli tummaa, päätyi pilviksi taivaalle. Näin oli sotka ollut avainasemassa maailman synnyssä, vaikka se itse oli varmaan jo pelästyksissään lentänyt tiehensä.
|
| ETUSIVU | >>> |