VÄINÄMÖINEN SOITTAA

Mi oli ilman lintujaki
Kahen siiven sirkovia,
Ne tulivat tuiskutellen,
Kiiätellen kiirehtivät
Kunnioa kuulemahan,
Iloa imehtimähän.

Kokko kun kotona kuuli
Sen sorean Suomen soiton,
Heitti pentunsa pesähän;
Itse loihe lentämähän
Soittohon sulan urohon,
Väinämöisen vääntelöhön.

Korkealta kokko lenti,
Halki pilvien havukka,
Allit aalloilta syviltä,
Joutsenet sulilta soilta.
Pieniäki peipposia,
Lintuja livertäviä,
Sirkkuja satalukuisin,
Leivoja liki tuhatta
Ilmassa ihastelivat,
Hartioilla haastelivat,
Tehessä isän iloa,
Soitellessa Väinämöisen.

Kalevala 41.runo

ETUSIVU >>>