YKSIN JA HYLÄTTYNÄ
| Vaan sitä ihmiset eivät tienneet, että Peikkokallion hylätylle majakalle jäi yksinään myös sen majakan tarpeettomaksi jäänyt, petetty haltia.Tämä reipas majakkansa suojelija ei voinut ymmärtää, miksi häneltä oli viety tehtävä, miksi hän ei enää kelvannut. Oliko hän tehnyt jotain väärin? Haltiaparan elämä oli muuttunut perin yksinäiseksi. Ennen hän oli ollut pidetty majakkahaltioiden seuran jäsen. Nyt hän ei enää kuulunut mihinkään.Täällä hän vain istui majakkasaarensa kivillä, katseli rantaan lyöviä aaltoja ja murehti. Miksi hän ei saanut olla hyvä hyvässä? Miksei hänen huolelliset palvelunsa laivojen kulussa olleet enää tärkeitä? Hänkö nyt on siis aivan tarpeeton? Aikansa näin pohdittuaan haltialle kasvoi sisään vahva uhma. Hän päätti, että kun ei voi olla hyvä hyvässä, hänestäpä tulee hyvä pahassa! | 
|
| ETUSIVU | >>> |