| Kaikki ilmestyivät Velhomajakalle. Laskevan ilta-auringon valossa seisoi monenkirjavia haltioita ja merestä pilkottivat Ahdin ja Aallottaren komeat kruunut.
Yhteistuumin haltiat vakuuttivat velhottuneelle majakkahaltialle, että he halusivat neuvoa häntä uuteen alkuun, saarensa suojelijaksi.Nyt oli vain palautettava Sammon muruset tasaisesti kaikkialle.Onnea ei voi omia, eikä ainakaan anastamalla ansaita itselleen.
Velho pälyili majakan ikkunassa. Häntä nolotti. Noinko hän sai ystäviä? Ansaitsiko hän tämän kaveruuden?
"Voi hävetyksen nolotus
ja katumuksen pakotus!
Voinko tästä muuttua?
Tuo ystävien kannustus
ja muuttumisen avustus!
Eivätkö aio suuttua?"
| 
|