| Ollessaan vielä nuori saaren kukkataian haltia asui maaseudulla ihmisten asumusten lähistöllä. Siellä hänen ystävinään oli keijuja, noita pieniä, keveitä kaunottaria, jotka käyskentelivät ihmisten läheisyydessä. Ihmiset eivät heitä juurikaan nähneet , mutta saattoivat kuulla heidän kevyttä kuljentaansa ja sointuvaa keskusteluaan. Keijut tarkkailivat ihmisiä ja etenkin kuuntelivat tarkkaan kaikkia heidän puheitaan. Varsinkin silloin, kun ihmiset kertoivat toisilleen vanhoja tarinoita, keijut asettuivat piilopaikkoihinsa hyvälle kuuloetäisyydelle ja panivat muistiinsa kaikki kuulemansa.Näitä ihmisten tarinoita keijut sitten kertoilivat koko haltiaväelle onnellisina ja ylpeinä tietämästään. Myös Kukkataian haltia, saaren ukko, oppi nuoruudessaan keijuilta paljon ihmisistä ja sai kuulla heidän kiinnostavia tarinoitaan.Etenkin tarina Sammosta ja sen hajoamisesta oli jäänyt saaren ukon mieleen tarkasti.Hän tiesi,että kerran taottiin Sampo, kaikkea hyvää tuova taikakalu. Se antoi ihmisille kaikkea heidän tarvitsemaansa: ruokaa, rahaa ja suolaa.Kenellä Sampo oli, sillä oli onni ja menestys.Missä Sampo sai vaikuttaa, siellä kaikki kasvoi ja kukoisti. Sammon taotutti Louhi, Pohjolan ahne ja viekas emäntä, omiin tarpeisiinsa. Louhella oli halu olla muita paljon mahtavampi. Hän kätki Sammon yhdeksän lukon taakse eikä suostunut jakamaan sen suomaa hyvinvointia kenenkään kanssa. Mutta tämä taikakalu ei ollut , vaikka salassa pidettiinkin,yksin Louhen tiedossa ja haluama. Se väki, joka oli Sammon Louhelle takonut ja antanut, halusi saada osansa sen suomasta hyvästä.Väinämöinen oli tuon kansan johtaja ja hänkin halusi,että Sammon tuomaa hyvää piti jakaa. |
| ETUSIVU | >>> |