KIITOLLISET KAVERIT

Peikkosaaren variksenmarjat myös alkoivat kukoistaa ja kantaa komeasti kaarnikkaa, tuota tuntureittenkin mustikkaa. Päivittäin sai peikko kiitosta lukuisilta linnuilta, jotka herkuttelivat mehevillä varpumarjoilla. Peikon itsetunto kasvoi kerta kerralta, kun hän vain katsoi majakan ikkunasta kaarnikkaa kasvaville kallioille. Linnut liversivät Peikolle kuin parhaalle idolilleen ja se tuntui hänestä innostavalta. Velhotuksen tuska oli nyt vain kaukainen muisto. " Mahtavaa mehevää marjaa, Kaikille kaunista kaarnikkaa, Variksenmarjoista voimaa! Kiitämme Peikkoa komeaa, ei velhotus enää soimaa!"