VELHOTUSKA

Velhosaarella juhlien järjestelyt olivat aivan jumissa. Velho ei saanut mitään tarjottavaa juhliinsa ja meri myrskysi valtoimenaan. Siellä oli nyt velhon oltava yksin rikkauksineen. Kukaan ei ollut hänestä kiinnostunut. Hän istui majakan ikkunassa ja tuijotti harmissaan vesipisaroiden räiskettä, kun aallot löivät kiville. Jokainen myrskyn nostattama aalto roiskaisi moittivasti vettä Velhosaaren rantaan. Meri näytti voimansa ja eristi Velhon aalto aallolta yhä tiukemmin muista. Ei ollut ketään kenelle näyttäisi rikkauksiaan ja kehuisi erinomaisuuttaan.

"Roiskii, tuivertaa,
sisintäni sapettaa.
Roiskii, kaivertaa,
mieltäni masentaa!

Yksin oon,
myrskyn vesi vierelläin,
itkun maku kielelläin."

ETUSIVU >>>