Jo oli aurinko ehtinyt enemmän
antaa valoaan ja päivälämpöään.
Saaren pikkusoille ja sammalpoteille
ilmestyi loistavia, valkoisia kukkia.
Lakankukkia!
Ne avasivat aamuisin valkeat terälehtensä
kohti sinistä taivasta.
Lakanleidit, muuraimenmorsiamet, hillanheilat,
nuo soitten keijukaiset,
tanssivat minkä ehtivät
auttaakseen kukkien kypsymistä.