Niinpä kalliolla istuessaan ja taivaalle katsellessaan
pieni kukkienhaltiaukko oli aina onnellinen.
Pilvet olivat uskollisia!
Ne eivät hylänneet koskaan istuipa sitten jossain maalla
mökin rapuilla tai täällä saaren rantakalliolla.
Ja tuossako olikin se kaipuuni lintu!
Nyt sen hyvin tajuan
ei muutto haittaa mitään.
Taivaalle katseeni kapuan
menin länteen taikka itään.
Siellä pilvet pysyvät
ei ne muuttaessa muutu.
Vointiani kysyvät
eivätkä kulustani suutu.
Ei tiedä tätä kukaan
otan aina taivaan mukaan.