VESIPOTIN VALO
Myyrä ei taivaan väreistä eikä auringonlaskuista tiennyt mitään.
Se häipyi koloonsa piiloon aina, jos rantakallio kultaantui auringonlaskun valosta.
Joskus se kuitenkin ihmetteli sitä kirkkautta,
mikä kimmelteli sen kolon edessä olevaan vesipottiin.
Tämänkin loiston katselun kuitenkin pilasi aina joku kumma toinen myyrä,
joka matki sitä ilkeästi.
KIRKKAUS KAMMOTTAA, VALO VAIKEUTTAA, PIMEYS PUOLUSTAA MYYRÄN MAAILMAA