KUUN VALOSSA
Saaren ukko istui usein iltaisin
rantakalliolla, kun kuu loisti meren pintaan.
Siinä kuun katseessa hänelle tuli monesti
kuitenkin kovin kummallinen olo.
Rinnasta puristi oudosti ja yksinolo tuntui kauhealta.
Hän muisti entistä elämäänsä sinisen mökin haltiana.
Ukko tiesi, että kuu paistoi myös sen pienen mökin rapuille
ja näki kaikki hänelle rakkaat asiat ja koko hänen entisen elämänsä.
Kuu ja tuo yksi iso tähti olivat kuin silta muistoihin!