| Kesää oli vain yritettävä reippaasti tehdä. Kunnon kevät oli kallioillekin saatava aikaan. Näin ajatteli haltia pontevasti itsekseen. Se meni saaren kelmeään metsään ja teki kaikkia osaamiaan kasvun taikoja. Aurinko auttoi sitä ja paistoi niin heleästi,että puiden varjot lumihangella näyttivät kuin uusilta puilta.Tämä antoi haltialle uskoa ja intoa metsän saattamiseksi Tapiollekin mieluisaksi.
Jäät lähtivät rannoilta kolisten ja vilkkaat västäräkit hyppelivät niiden päällä kylmän voimaa uhaten.
Parasta kuitenkin oli, kun haltia tajusi pistää uutta eloa kallion koloihin.Pienet puuntaimet tyänsivät uutta kasvua, hentoja lehtiään, niin voimalla, että se sai jo Kammonkin heräämään katsannolle.
|