| Haltia oli ollut aivan innoissaan kukkia saareen saatellessaan.
Nyt oli saaren rannoilla ja metsässäkin kukkia valtoimenaan.Kaikkialla tuntui uuden kasvun mahtava meininki. Tunnelma oli ollut niin vauhdikas, että haltia ei ollenkaan huomannut Kammon vastaiskua.
Kivien ja kallioiden valtias oli järjestänyt saaren kasveille oikein kunnon kuivan tuulen.Monet puut se sai tekemään sellaisen tempun, mitä ne eivät mitenkään haluaisi tehdä. Ne pudottivat hienot, vihreät lehtensä. Kammon nostattama voimakas tuuli lennätteli sitten näitä luovutettuja lehtiä pitkin kallioita.Näky oli ankea. Mutta nyt oli haltan vain vastattava uusilla toimilla. Se näki rannalla melkein kuolleeksi kuihtuneen pajun, jonka se innosti versomaan uutta kasvua kaatuneitten, ruskettuneiden varsiensa lomasta. Paju koristui ja innosti haltiaa nostattamaan aina vain lisää kukkia. Kukkia putkahteli kallioitten koloihin toinen toistaan hienonpina.Niitä oli jo niin paljon, että perhosetkin lensivät saareen. Jopa saaren suokin loisti karpalonkukkien heleää pinkkiä ja rämeperhoset läysivät tiensä sinne. |
| ETUSIVU | >>> |