KÄÄPÄ LÄHTEE

---

Uskallettava oli, mentävä oli, vaikka pelkäsikin. Sen tiesi Kääpänen nyt kivenvarmasti.

Ja kun se sitten eräänä iltana heleässä auringon laskussa näki merikotkan taivaalla,
se asettui rantakalliolle ja huusi niin kovalla äänellä kuin siitä lähti:

"AUTTAISITKO, OTTAISITKO! KÄÄVÄN MULTA POISTAISITKO!"

"KIITOLLINEN OLISIN, LINTUA SUURTA KUNNIOITTAISIN!"

Merikotka oli saarenukolle luvannut auttaa Kääpästä, jos tämä vain pyytäisi.

Ja pyysihän Kääpänen lopulta.

Se seisoi pelosta jäykkänä ja antoi vapisten avun tulla.

Niin kääpä lähti ja maahinen taikakivihattuineen seisoi helpottuneena paikallaan!

VAU VAPAUS!