| Siinä sai muruiksi Sampo, Kirjokansi kappaleiksi, Niin meni muruja noita, Sammon suuria paloja Alle vienojen vesien, Päälle mustien murien; Ne jäivät ve'en varaksi, Ahtolaisten aartehiksi, Siitäp' ei sinä ikänä, Kuuna kullan valkeana Vesi puuttune varoja, Ve'en Ahto aartehia.
Jäipä toisia muruja,
Niitä tuuli tuuitteli, |
Selällä meren sinisen, Meren laajan lainehilla. Tuuli maalle työnnytteli, Aalto rannalle ajeli. Vaka vanha Väinämöinen Näki tyrskyn työntelevän, Hyrskyn maalle hylkeävän, Aallon rannalle ajavan Noita sampuen muruja, Kirjokannen kappaleita.
Hän tuosta toki ihastui, |
| ETUSIVU | >>> |