TIKKAAT TAIVAALLE
Sadepäivinä ei taivaalla ollut paljon katsottavaa.
Saaren ihmisetkin veden vihmonta ja tuuli kahlitsivat mökkeihinsä.
Saaren ukko meni kallionkoloon tai metsäkuusen suojaan ja myyrää ei näkynyt missään.
Oli myös päiviä, jolloin tuo pieni ukko kuvitteli itselleen tikkaat taivaalle.
Siellä hän ajatteli maalaavansa taivaankannelle kirkkaita värejä,
joilla julistaisi meren, metsän, kukkien, puiden ja eläinten puolesta hätähuutoja.
KAIKKI MUKAAN TAISTELUUN, KOKO LUONNON SUOJELUUN! KAUNISTA TAIVOA, ELÄMÄLLE TOIVOA!
Tai saattoi hän kuvitella vain seisovansa noilla tikkailla tervehtimässä pilvien väkeä.